Kategoria: Uusimmat Tapahtumat

Junioreille PRONSSIA Latvian U26 joukkiksessa

Suomen joukkue Aapo Nieminen, Arttu Raikunen, Noora Rahi ja Tatu Sammalisto edustivat Suomea viikonloppuna Latvian avoimissa mestaruuskilpailuissa, jotka pelattiin Vonadzinu:n kauniissa maisemissa Latvian pohjoisosassa.  

Matka alkoi joukkueen kokoontumisella Tampereen linja-autoasemalla torstai-iltana, tästä matkattiin yöksi Helsinkiin. Perjantaiaamuna laiva lähti Helsingistä jo aamu yhdeksältä kohti Tallinnaa. Laivaan astui väsynyt joukkue, joka kerääntyi pöydän ääreen, luonnollisesti, pelaamaan bridgeä. Artulla oli mukanaan Dungeons & Dragons hahmoilla varustetut kortit, jotka olivatkin reissun aikana kovassa käytössä. Laivamatkalla tuli bridgen lisäksi myös pelattua bingoa Aapon ja Tatun toimesta. Tatulla kolmannen kierroksen voitto oli yhden numeron päässä monen numeron ajan. Ajomatka Tallinnasta Latviaan sujui leppoisasti. Nälän kasvaessa joukkue päätyi paikalliselle grillille nauttimaan virolaisesta vieraanvaraisuudesta ja herkullisista hampurilaisista.

Perjantaina ohjelmassa oli avoin 22 -jaon parikilpailu, jossa matkaväsymys taisi vielä painaa hieman joukkuettamme. Aapo ja Arttu olivat hieman paremmin hereillä ja saivat 54% tuloksen kasaan sijoituksen ollessa 16/40, Noora ja Tatu lämmittelivät sijalle 19. 51% tuloksella.

Ohjelmaa nuorille oli järjestetty viikonloppuun melko paljon, perjantain ohjelmaan kuului vielä 22 jaon yökilpailu, johon osallistui 18 paria, joukkueemme parien ollessa sijoilla 9. ja 10. Yökilpailu venähti peli tahdin takia myöhään yöhön.

Lauantaina vuorossa oli 40 -jaon kahden session parikilpailu, ensimmäisen session jälkeen Noora ja Tatu olivat sijalla 7. edellään kuudentena Viron U21 -maailmanmestarit Jasper Vähk – Albert Pedmanson (kuvassa keskellä).

Toisessa sessiossa virolaiset laittoivat lisää kaasua ja nousivat kilpailussa hopealle, Nooran ja Tatun säilyttäessä saman 7. sijansa. Aapo ja Arttu jatkoivat lämmittelyä joukkuekilpailua varten 52.7% tuloksella sijoittuen 15. Kilpailun aikana suomalaiset kokivat pelitahdin kovin hitaaksi, kierrosaikaa kahteen jakoon oli anteliaat 18 minuuttia.

Lauantaina pelien jälkeen ohjelmassa oli lautapelejä ja yhdessä hengailua. Latvialaiset tarjoutuivat myös lämmittämään suomalaisille pelaajille saunan. Sauna oli aluksi asetettu lämpenemään vain 84 asteiseksi, mutta pian suomalaiset menivätkin nostamaan lämpötilaa mieleisekseen.

Sunnuntain joukkuekilpailussa oli muutamia joukkueita jotka koostuivat eri maiden pelaajista. Tarkoituksena oli selkeästi ollut koota hyviä joukkueita yli maiden rajojen. Aamun ensimmäisessä ottelussa vastaan asettui joukkue KLöunaad, kisan yksi ennakkosuosikeista, pelasivathan joukkueessa Jasper-Albert sekä Eriks Vilunas – Raigo Luhaorg (parikilpailun voittajat).

Tässä ottelussa ei oikein mikään onnistunut ja joukkueemme sai kirvelevän tappion 2.42 – 17.58.

Päivän aikana otteet paranivat ja joukkueemme voitti päivän loput ottelut, voittaen myös turnauksen voittaneen joukkueen Ristidpada (Riko Piirisild, Elizaveta Gavrilova, Martin Vasar, Karl-Markus Pruul). Kyseistä joukkuetta vastaan Tatun ja Nooran pöydässä loppusitoomuksiksi ei löytynyt muita pelejä kuin sangia eri tasoilla.

Pelaajien taso oli hyvin vaihteleva, mukana oli pitkään pelanneita huippupelaajia sekä vasta-alkajia. Kokemuksia karttui joukkueelle monenlaisista vastustajista. Yhdessä jaossa Tatu pääsi kahdentamaan vastustajien sitoumuksen 7S, kahdennus oli melko varmalla pohjalla, Tatun kädestä löytyi valttiässä. Suureksi yllätykseksi tässä jaossa vastustaja päätti vielä vastakahdentaa sitoumuksen, joten tulos 7SXX-1 toisessa pöydässä Aapo ja Arttu pelasivat 6S tasan kotiin. Kuuden jaon otteluissa yhden virheen merkitys nousee valtavaksi.

Lopputuloksena vaikean alun jälkeen hieno 3. sija.

Tatu-Arttu-Noora-Aapo, sekä Ilze

Olli Rahi

Junnuleiri 2023: I love all about this camp!

Kurun Lammasniemen leirikeskus tarjosi upeat puitteet junnuleirille 2023.

Virolaiset tytöt eivät malttaneet palata saunasta, ja kun hain heidät sain kommentin ”upea järvi, kiva jengi, täällä on kaikki vaan niin ihanaa”!

Osallistujia Mara oli saanut kasaan kolmesta maasta – Latviasta ja Virosta kummastakin 4 nuorta, ja Suomesta 14. Petteri vastasi ohjelmasta, Osku opetuksesta, Liisa toimi kilpailujohtajana ja minä hääräsin nuorimmaisten kanssa.

Perjantai-ilta meni tutustuessa. Bingossa jokaiseen ruutuun piti löytää nimi. Saimme selville, että Aleksandr pelaa shakkia ja Liisa on ainut lapsi.
O-W veti susipelin, jonka jälkeen saunoimme ja jotkut pelasivat pokeria ja tietenkin jotkut myös bridgeä – aika myöhäänkin.

Lauantaina Osku opetti edistyneempiä pelaajia kurssilla ”kaikki tarjoamisesta”. Kunnianhimoinen nimi, ja siihen osallistuttiin innolla. Vähemmän pelanneet lämmittelivät minun kanssani minibridgen muodossa, jossa ei tarjota vaan opetellaan pelinvientiä ja puolustusta.

Vihdoin päästiin sitten kunnolla pelaamaan. Pääkisoja oli kaksi – parikisa lauantaina ja joukkis sunnuntaina. Kisojen aikana kuului muminaa jossa viitattiin Oskun opetuksiin.

Virolaiset vs

Aarne ja Lauri sekä

Otto-Wille ja Valtteri

Kaspar ja Jasper (ja Joonatan…) voittivat parikisan ja Hermanni – Silja sekä Antra (Latvialaisten huoltaja) – Meelis (Virolaisten huoltaja) joukkiksen.

Huomioitavaa on että Silja on 7-vuotias, mutta Hermanni ei olisi voinut olla huomioivampi partneri. Samaa täytyy sanoa ihan kaikista nuorista, he kohtelivat sekä nuorempiaan että samanikäisiään ystävällisesti.

Samalla hienolla yhteishengellä jatkettiin ilta-ohjemaan. Petteri oli suunnitellut olympialaiset upeasti niin, että jokainen joukkueen jäsen kantoi kortensa kekoon. Lajeja oli ilmapallonpuhkomisesta vessapaperirullatyöntöön, kuminauha-ammuntaan ja munanheittoon, mutta suurimmat uhraukset nähtiin kun vettä piti kuljettaa järvestä 10 m päässä olevaan pulloon. Kuvassa Hermannin takin sisällä on tarjotin, mutta vettä loiskui hiukan takkiin… Saman kikan teki Jyri, jonka takki oli isompi, ja hänen joukkueensa voittikin tuon lajin.


Petteri järjesti upeat olympialaiset, ja vieraileva tähti Jonna avusti. Voittajiksi selvisivät Hermannin, Oskun ja Nooran joukkue virolais- ja latvialaisvahvistuksin.

Kiitos kaikille junnuille! Tehän tämän leirin teitte, mutta
suuri kiitos Petterille, Maralle, Liisalle ja Oskulle järkkäämisestä.

Maria 

Junnujen maajoukkueleiri helmikuussa 2020

Vuoden ensimmäinen junnuleiri pidettiin Ylöjärvellä, Koivupuiston loma- ja kurssikeskuksessa 28.2.-1.3.2020. Yhteensä 7 junioria osallistui osallistui leirille. Päivät oli rytmitetty sisältämään pelaamista, opetusta, ruokailua, ulkoilua ja vapaa-aikaa. Oppitunnit pidettiin suurin piirtein koulutunnin pituisina, aiheina olivat mm. pelinvienti- ja puolustussuunnitelma, lähtökortit ja merkinannot sekä todennäköisyydet ja junnusysteemin perusasiat.

 

Junnut lauantai-iltapäivällä frisbeegolfin jälkeen

 

Joka päivä pelattiin kilpailuja, ja pelaajat tutustuivat parikilpailun lisäksi henkilökohtaiseen, joukkikseen ja IMP-laskenta kilpailumuotoihin. Ulkoilu sisältyi myös leirin ohjelmaan, sekä kävelyretki että frisbeegolfkisa kurssikeskuksen pihamaastossa. Ruokaa oli tarjolla riittävästi ja tarpeeksi usein.

 

Suuret kiitokset onnistuneen leirin järjestämisessä Anni Mäkelälle, joka huolehti jakojen teosta, kilpailunjohdosta sekä opetusmateriaalin tarkaistamisesta. Loistavat puitteet leirille järjestyivät Martti Merosen toimesta. Lisäksi tärkeässä kuljetusroolissa olivat Petteri Nieminen ja Olli Rahi, jotka sekä toivat perjantaina että hakivat sunnuntaina kumpikin autolastillisen junnuja.

 

Helsingissä 7.3.2020
Karri Kupari

 

Junnuleiri 2019 – hyvää fiilistä

Junnuleiri 2019

Vuoden 2019 juniorileiri järjestettiin 23.-25.8. jo edellisvuodelta tutuksi tulleessa Vesalan leirikeskuksessa Jyväskylän lähellä. Leirikeskuksessa plussaa olivat hyvät majoituspaikat ja pelitilat, ja lisäksi se tarjosi mainiot puitteet myös ulkoaktiviteeteille sekä saunomiselle ja uimiselle.

Tänä vuonna saimme vieraiksemme suomalaisjunnujen lisäksi neljän hengen junnutiimit myös Virosta ja Latviasta. Meidän junnumme kävivät myös vierailulla kesäkuun lopussa Viron juniorileirillä (voit lukea Viron leirikokemuksista enemmän täältä), joten vastavierailu oli odotettu. Ohjaajat mukaan lukien meitä leiriläisiä oli kaikkiaan 34.

Perjantai

Leiri alkoi Crazy Bridge -turnauksella, jonka idean toivat mukanaan Viron leirillä mukana olleet suomalaishuoltajat. Tässä lajissa jokaisen jaon mukana tuli kirjekuori, jossa oli määrätty jokin muutos normaaliin pelin kulkuun. Eräässä jaossa kakkoset olivat pelin vahvimpia kortteja voittaen jopa valttiässän, ja toisessa taas seuraavaan tikkiin ei lähtenytkään edellisen tikin voittanut pelaaja vaan hänen vasemmanpuoleinen vastustajansa. Välillä sitoumus ja pelinviejä heitettiin nopalla. Tämän hauskan kilpailun jälkeen oli vuorossa sauna ja iltapala, sitten nukkumaan.

Lauantai

Aamupala päärakennuksella alkoi jo klo 8, jonka jälkeen sitten lähdettiin pelaamaan jalkapalloa läheiselle kentälle. Klo 11.30 päästiin bridgeopetuksen pariin, kun Vesa Fagerlund tuli pitämään junnuille oppituntia kilpailevasta tarjoamisesta. Sitten olikin jo lounasaika, jota seurasi parikilpailu. Voiton veivät Daniel ja Arttu.

Iltapäivästä klo 16 päästiin leiriolympialaisten pariin. Valokuvauskilpailu oli erittäin korkeatasoinen, joskin tuomaroinnista heräsi nupinaa etenkin leirin ohjaajien joukossa (juniorit tapansa mukaan käyttäytyivät esimerkillisen olympiahengen mukaisesti). Alla muutama palkittu otos.

Olympialaisten jälkeen olikin päivällinen, jota seurasi Vesan ja Jonnan luento puolustamisesta. Pienen hengähdystauon jälkeen keräännyttiin pelaamaan ihmissusipeliä, joka on jännittävä ja säännöiltään varsin selkeä roolipeli. Peli osoittautui niin mielenkiintoiseksi, etteivät pelaajat meinanneet millään malttaa lopettaa, mutta saunan ja hodareiden jälkeen oli taas aika nuorempien nukkua, kun innokkaimmat jäivät vielä alakertaan pelaamaan joukkista.

Sunnuntai

Aamiaisen jälkeen pelattiin henkilökohtainen kilpailu, jossa pärjäsivät Aarne, Albert ja Milla. Sitten olikin jo palkintojen jaon aika, ja lounaan jälkeen alkoi kotiin lähtö. Kuitenkin ennen lähtöä pyysimme vielä leiriläisiä antamaan palautetta ja kehitysehdotuksia. Ylipäänsä leiri sai paljon kehuja ohjelman, opetuksen ja pelaamisen sekä hyvän fiiliksen osalta. Kehitysehdotuksia tuli mm. opetuksen sovittamisessa eri tasoisille pelaajille ja käytännön bridgeharjoitusten lisäämiseksi. Voimakkain kritiikki kohdistui aikaiseen aamuheräämiseen, joka lienee syytä jatkossa huomioida aikataulujen rakentamisessa.

Junioritoimikunnan puolelta voimme allekirjoittaa hyvän fiiliksen täysin. Monen ikäiset ja tasoiset ja vieläpä eri kieliä puhuvat junnumme tulivat ilahduttavan hyvin toimeen keskenään. Kiitämme kaikkia osallistujia loistavasta tunnelmasta, nähdään taas ensi vuonna junnuleirillä!

— Junnutoimikunnan puolesta, Jonna Kaminen

Nuorten EM-kilpailut Oslossa 4.-11.7.2019

Oslossa Suomen U-26 -joukkueessa edustavat Oskari Koivu – Hermanni Huhtamäki, Maria Mylläri – Gabriella Ahlvik ja Aapo Nieminen – Aarne Koivu. Joukkueen kapteeni on Seppo Sauvola.

Kolmen päivän ja yhdeksän kierroksen jälkeen Suomella on kirittävää tilastoissa, mutta jäljellä on vielä neljä pelipäivää ja 14 kierrosta. Yhdeksäs kierros päättyi niukkaan voittoon Kroatiasta, joten toivotaan että peli lähtee sen myötä kulkemaan.

Tuloksia voi seurata tapahtuman virallisilta sivuilta täältä>>

Viron juniorileirin tunnelmia ja tapahtumia 28.-30.6.2019

Viron U16 -leirille lähtivät Suomesta seikkailemaan Jyväskylän junioreista Otto-Wille, Eeli ja Valtteri sekä länsirannikon täydennyksenä Lauri. Huoltajina matkassa olivat Piia ja Olli. Matkalle lähdettiin jo torstaina illalla, sillä lautta Tallinnaan lähti perjantaina jo klo 9.00. Lauttamatkalla oli havaittavissa selkeää jännitystä, sekä pelaajilla että huoltajilla. Tallinnasta matka suuntautui kohti Pärnua ja Joulumäen urheilukeskusta, jossa 35 Viron ja Latvian alle 16 v junioria olivat aloittaneet leirin jo keskiviikkona. Kartturina toiminut Olli eksyi heti alkumatkasta, kun navigaattori sekosi ja tietyöt sotkivat suuntavaiston. Onneksi tästä aiheutui vain pieni viivytys, ja ehdimme kahdeksi lounaalle keskukseen.

Tallinnaan matkalla
Ensimmäisenä ohjelmassa oli aarteenetsintä, johon pojat osallistuivat hieman muista leiriläisistä poikkeavassa roolissa. Kaikki etsinnän kohteet liittyivät bridge -tehtäviin ja pojille annettiinkin kolme ässää, poikien itsensä siis toimiessa etsittävänä aarteena. Tämä osoittautui kovin hankalaksi ratkaistavaksi paikallisille, jotka eivät aluksi uskaltaneet kysyä pojilta kortteja.
Perjantai-iltana oli luvassa ensimmäinen kilpailu, johon me ohjaajatkin pääsimme osallistumaan. Vuorossa oli Crazy-Bridge, jossa jokaiseen jakoon liittyi jokin muutos pelissä. Vaikeimpana pojat kokivat jaon, jossa lähtökortin jälkeen kirjekuoresta paljastui ohje vaihtaa pelinviejäksi lepääjä ja lisävaikeutuksena sääntö, ettei lepääjä saanut nähdä pelinviejän kortteja. Hänen siis piti määrätä aina pelattavaksi maasta pienin, suurin tai vaikka toiseksi suurin kortti tietämättä minkä kokoisia ja miten monta korttia pelinviejällä on maata pelattavaksi.

Pojilla oli hieman käynnistymisvaikeuksia kilpailuihin, matkan väsymys ja jännitys heikensi tuloksia perjantain kisassa. Rentoutta yritettiin hakea lauantaina aamupäivällä frisbeegolf kierroksella upeissa lähimaisemissa samalla mustikoita poimien. Illalla pelirupeaman jälkeen taas Blokus -peli rentoutti.
Lauantai päivän ensimmäinen tapahtuma oli tarjouskilpailu, jossa vertailu tehtiin yhdysvaltalaisparin Bobby Levin – Steve Weinstein tarjouksiin. Lauri ja Eeli osallistuivat tähän Valtterin tukiessa Eeliä. Otto-Willellä tarjouskilpailu jäi valitettavasti väliin ärhäkän allergisen reaktion takia, joka pakotti pojan ylimääräiseen lepoon.

Poikien tarjoamisessa näkyi selkeästi se, että he eivät olleet pelanneet ennen keskenään, ja eri tulkintoja tuli aika paljon. Heti jaossa 1 Lauri avasi 1 risti ja Eeli teki 2 pataa. Lauri tulkitsi tämän heikoksi hypyksi ja Eeli luuli tekevänsä täyspelivaatimuksen vahvalla patavärillä -10 ulos. Toisaalta -14 IMP kahdeksassa jaossa vertailuparia vastaan ei ole kovin huono suoritus. Eniten plussaa tuli, kun pojat tarjosivat maskin takaisen slammin, jota vertailupari ei tarjonnut. Illalla oli vuorossa parikilpailu, jossa tarjouskilpailussa yhteisen sävelen etsineet Lauri ja Eeli olivat suomalaisista parhaat 10. sijallaan.

Viikonlopun suurin yllätys pojille oli, kun heille kerrottiin, että sunnuntain henkilökohtaisessa kilpailussa kaikki pelaavat virolaisten standardia Ranna Ruutua. Lauantaina kävimme systeemiä läpi ja sunnuntaiaamulla pojat treenasivat tarjoamista. Kisan aikana Valtteri kommentoi, että nyt on osunut hyviä pareja vastaan. Ennen viimeistä kierrosta Valtsu oli vielä tavoittelemassa TOP -5 sijoitusta, mutta sitten partnerien taso muuttui ja sijoitus tipahti kolmen nollan myötä kymmenenneksi. Kisassa näkyi selkeästi se, että paikalliset eivät luottaneet meidän poikien oppineen systeemiä yhdessä yössä, vaan he yrittivät esim. puolustuksissa ratkoa jaot omilla korteillaan tottelematta merkinantoja. Karuin esimerkki tästä oli, kun Lauri pelasi kilpailussa kolmanneksi tulleen Albert Pedmanssonin kanssa. Peli oli 1NT ja Laurin ensimmäinen sakaus oli pata 9 (iso pyytää). Aina päästessään kiinni Albert käänsi herttaa ja peli meni näin kotiin. 0% N-S:lle ja Albertilta meni 2 sija siinä. Patakäännöllä peli olisi ollut miinus 3 ja 75% N-S:lle.

Luottamus partnerin tekemiseen osoittautui koko viikonlopun aikana tärkeäksi teemaksi. Kaikki me teemme virheitä, mutta parempia tuloksia saavutamme, jos luotamme partneriin ja hyväksymme sen tosiasian, että kaikki tekevät virheitä.
Tärkein oppi Suomen junnubridgelle Viron leiriltä on, että kun opetetaan kaikille sama perussysteemi, voidaan saavuttaa nopeammin kohtuullisia tuloksia. Meillä Suomessa vaihtelee opetettava systeemi kurssin/kerhon vetäjän mielipiteen mukaan luonnollisesta SAYCin kaltaiseen, heikoista vahvoihin hyppyihin jne. Suomessa kuitenkin etäisyydet ovat pitkiä ja yhdessä treenaaminen livenä on hankalaa, tällöin saman perussysteemin osaaminen auttaisi pikkujunnuja ja harjoittelu netissä olisi helpompaa. Pojista Valtteri oli sitä mieltä, että virolaisten tarjoussysteemi oli loogisempi kuin meidän, Lauri suhtautui vähän positiivisesti epäröiden, O-W:n ja Eelin ollessa käsittääkseni luonnollisen systeemin kannalla.

Leirin aikana järjestetyt, pari-, henkilökohtainen- ja joukkuekilpailu olivat kaikki ”avoimia” Viron juniorien mestaruuskilpailuja. Tällä tavoin toimien he saavat mahdollisimman monta pelaajaa osallistumaan kilpailuihin. Kilpailut olivat huomattavasti meillä totuttua lyhyempiä, pari kilpailussa jakomäärä oli 24, henkilökohtaisessa 15! ja joukkuekilpailussa 50. Näin saatiin sovitettua leirin tehtävät, hauskanpito ja kilpailut yhteen 5 päivän jaksoon.
Kiitokset jälleen kaikille, jotka mahdollistivat osallistumisen leirille, toivottavasti ensi vuoteen löytyy myös lähtijöitä. Tästä sitten nokka hiljalleen kohti Hankoa, toivottavasti siellä näemme mahdollisimman monta junnua mukana!

-Olli ja Piia

PM-kilpailut 18.-20.4.2019

Tanskassa järjestetyissä Pohjoismaiden mestaruuskilpailuissa (18-20.4) pelasin Aarnen kanssa ja toisena parina oli Arttu ja Daniel. Meitä oli kaitsemaan lähtenyt ystävällisesti Seppo Sauvola, jonka kyydissä taittui meno- ja paluumatka. Vastassa meillä oli Norja, Ruotsi ja Tanska alle 21-vuotiaiden sarjassa. Jo ennen varsinaisen reissun alkamista tuli eteen haasteita, mutta niistä selvittiin kunnialla.

Lähdimme ajamaan kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää torstaiaamuna 17.4, josta lähti lento Tanskaan puolenpäivän tienoilla. Menomatkalla aikaa ei hirveästi jäänyt muuhun kuin oleelliseen. Kun olimme saapuneet Tanskaan Kööpenhaminan lentokentälle, odottelimme muutaman tunnin linja-autoa. Menimme linja-autolla Falster-nimiseen saareen. Siellä sijaitsi samassa paikassa meidän hotellimme ja pelipaikka. Paikan päällä veimme ensin tavaramme huoneisiin ja menimme syömään. Saapumispäivänä ei ollut pelejä, mutta pitkän matkan takia uni tuli kaikille nopeasti.

Torstaiaamu alkoi aamupalan merkeissä. Peli alkoivat klo 10. Otteluita oli useita ja niitä pelattiin hieman satunnaisessa järjestyksessä. Otteluiden välissä oli lounas ja päivällinen. Koska joukkueita oli meidän sarjassamme neljä, niin ohjelmassa oli myös otteluita muiden sarjojen joukkueita vastaan. Nämä ottelut eivät olleet niin merkityksellisiä.

Ensimmäisenä ja toisena päivänä oli karsintaotteluita, joiden perusteella viimeisen päivän finaali pelattaisiin. Pelien jälkeen ei jäänyt hirveästi aikaa, jotta olisimme voinut katsella maisemia tai tutustua saareen, mutta kävimme muutamaan otteeseen paikallisessa kaupassa.

Viimeisenä päivänä oli finaali, jossa olimme pronssiottelussa Tanskaa vastaan. Jäimme kisoissa neljänneksi, mutta pelikokemusta ja muistoja kerääntyi koko joukkueelle. Sunnuntaina ei ollut enää pelejä. Paluumatkamme alkoi linja-autolla Kööpenhaminaan ja sieltä lentokoneella takaisin Suomeen. Kotimatka sujui kivuttomasti, mutta väsyneissä merkeissä.

– Aapo Nieminen

Junnut Tallinnan Bridgefestivaaleilla 2.-5.5.2019

SBL:n junnut saivat kutsun lähteä pelaamaan Tallinnaan Bridgefestivaaleille. Tällä kertaa matkaan lähdettiin koululaisjoukkueella, ja suurimmalle osalle kyseessä oli ensimmäinen edustustehtävä. Joukkeessa olivat Aleksi Huhtamäki, Ville Hannonen, Daniel Hiironen ja Lauri Rahi. Ainoastaan Danielilla oli kokemusta Tanskan PM-kisoista, kaikki muut olivat ensikertalaisia.
Matkaan lähdettiin torstaiaamuna lautalla Helsingistä Tallinnaan. Tunnelma laivalla oli odottava ja hieman jännittynyt. Menomatkalla Lauri ja Daniel keskittyivät sopimaan systeemiä ja hakemaan yhteistä säveltä peleihin.

Ensimmäisenä iltana pelattiin ystävyysmaaottelu Viron junnuja vastaan. Ottelu oli varsin tasainen pitkään, hieman pelissä näkyi poikiemme kokemattomuus joukkuekilpailusta pelimuotona. Isoimmat pistemenetykset tulivat parista täyspelistä ja yhdestä slammista, jotka pojiltamme jäivät tarjoamatta. Ottelun opetus pojille oli, että kovempaa pitää tarjota; normaali kerhobridge ei isommissa kilpailuissa riitä. Tapahtumien pohjalta opittiin myös että vastakahdennettua peliä ei yleensä kannata jättää sisälle joukkiksessa. Pojilta jäi 4 Herttaa tarjoamatta jaossa #2, vastustajan pelatessa 4 Ristiä XX tasan kotiin. Linkki tuloksiin: http://www.bridge.ee/res/festival/juniors19.htm


Kuvassa huppu päässä N-S Daniel ja Lauri, E-W Pedmanssonin veljekset Albert ja Herbert

Perjantaina pelattiin Towns Cup:n karsinta. Tästä kilpailusta ei paljoa pojilta odotettu, lähinnä pelin kehittymistä ja kokemuksien hakua. Mukana kilpailussa oli kuitenkin Baltian huippujoukkueita, mm. useita pelaajia Latvian ja Viron maajoukkueista. Päivän positiivinen oli pelin kehittyminen kokoajan, pojat hävisivät neljä ensimmäistä otteluaan reippaasti, mutta viidennessä ottelussa jysähti. Ottelussa vastaan tuli kokenut norjalaisjoukkue ”Fisken”. Poikien tullessa laskemaan tuloksia kysyin varovasti, että miten meni. Molemmat parit vaikuttivat tyytyväisiltä suoritukseensa. Olimme Juhanin (Huhtamäki) kanssa koko päivän yrittäneet saada poikien uskallusta korkeammalle tasolle. Tässä ottelussa alkoi jo tapahtua muutosta, Aleksi päätti että nyt riittää ja tarjosi slammin joka oli viideltä parilta jäänyt norjalaisten lisäksi tarjoamatta. Tuloksena riemastuttava otteluvoitto luvuin 13.78 – 6.22. Päivän kaksi muuta ottelua menivät myös selkeästi aamupäivää paremmin. Viimeinen päivän ottelu virolaisjoukkuetta vastaan (”Norsu) oli huomattavan tasainen, ottelu ratkesi vasta viimeisen jakoon suomalaisen pelinviejän pelatessa 3NT sitoumuksen pietiin. Kyseessä oli kuitenkin jo jako numero 56, raskaan päivän päätteeksi se oli toki ymmärrettävää, mutta poikia vähän harmitti.

Lauantaiaamu valkeni vähän edellisiä aamuja kirkkaampana. Perjantaiaamun räntäsade oli vaihtunut auringonpaisteeseen ja hyytävään viimaan. Vuorossa oli parikilpailu joka pelattiin sessio-barometrinä, kymmenen jaon sessioissa. Molempien parien tavoitteena oli välttää viimeinen sija. Aleksi ja Ville onnistuivat tavoitteessaan päätyen sijalle 49/54, tätä omalta osaltaan olivat auttamassa, suomalaispari Koistinen-Niemi, jolta pojat saivat yli 60% tuloksen. Tällä tuloksella Ville ja Aleksi jaksoivat painaa eteenpäin, ja saivat lisää uskoa tekemiseensä. Laurin ja Danielin taistelu oli tiukka, mutta viimeisen session kolme lähes nollaa tiputtivat pojat viimeiseksi.


Kuvassa E-W Ville ja Aleksi

Illan ohjelmassa oli ruokailu läheisessä pitseriassa, jonka jälkeen pojat pelasivat Raminaa ja ”Tanskalaista Bridgea” huoneessa. Puolen yön aikoihin porukan nuorin (Lauri) hiippaili nukkumaan, vanhempien poikien pelatessa vielä hetken. Itse ihmettelin montako jakoa päivässä pojille olisi tarpeeksi kun vielä koko illan jaksoivat vääntää korttia vaikka takana oli jo 130 jakoa kilpabridgeä reissun aikana.

Sunnuntaina vuorossa oli vielä BAM -joukkis. Pojat olivat jo melkoisen väsyneitä ja Danielin sanoin lauantai-iltana pelien jälkeen: ”mä en halua kuullakkaan Bridgestä hetkeen, ai niin menen pelaamaan viikon päästä Saloon…” Tavoitetta sunnuntaille pojat eivät asettaneet, vastassa oli kuitenkin pääosin samat joukkueet kuin perjantain Towns Cup:ssa.
Reissu oli pojille hyvin opettava ja varmasti kaikki saivat rutiinia ja hyvää kokemusta kansainvälisistä peleistä. Kotimatka sujui pääosin hyvin, tosin Ähtäriläisillä matka hieman venähti kun Juhanin autosta oli akku tyhjentynyt Parkanon asemalla.


Kotimatkalla ilmeet olivat jo vähän väsähtäneitä, mutta vielä hymyilytti.

Suuret kiitokset Liitolle matkan mahdollistamisesta koko joukkueen puolesta!
-Olli Rahi

Linkki Tallinnan kilpailuiden tulossivustolle.
http://www.bridge.ee/festival/results.php

Junnut kansainvälisillä kentillä: White House Juniors Internationals 2019

Jokavuotinen WHJ -turnaus pelattiin jälleen aurinkoisessa Amsterdamissa 24.-29.3. Tänä vuonna Suomea edusti joukkue Oskari Koivu – Hermanni Huhtamäki ja Gabriella Ahlvik – Maria Mylläri.

Kisamatka ei alkanut optimaalisella tavalla, kun matkatavarat eivät ehtineet pelaajien kanssa samalle lennolle varhain sunnuntaiaamuna. Kaikki pelaajat kuitenkin selvisivät perille, ja saapuivat vain kevyine kantamuksineen kisapaikalle pelaamaan Patton -muotoista tervetuliaiskilpailua. Ensimmäisen päivän pelit sujuivat erinomaisesti, ja lyhyessä 24 jaon kisassa joukkue ylsi neljänneksi. Tähän kilpaan tervetulleita olivat myös tapahtuman sponsorit, valmentajat ynnä muut, joten Suomi palkittiin mitalikolmikon ulkopuolisista parhaana juniorijoukkueena. Myöhään illalla matkalaukutkin saapuivat hotellille. Eipä niitä oikeastaan aiemmin päivällä olisi tarvittukaan, joten lentoyhtiö suorastaan säästi pelaajia niiden raahaamiselta ympäri kaupunkia.

Maanantaina alkoi varsinainen kilpailu, jonka ensimmäinen vaihe oli kaksipäiväinen sarja oman lohkon 11:tä muuta joukkuetta vastaan. 110 pelattua jakoa myöhemmin tiistai-iltana Suomi löytyi sarjataulukosta sijalta 4, joka oikeutti paikkaan A-välisarjassa. Ikävä kyllä välisarjaan tuotiin carry-over -pisteitä niistä otteluista, jotka oli alkusarjassa pelattu muita samaan välisarjaan tulevia joukkueita vastaan, jotka eivät olleet Suomen parhaita matseja. Siispä Suomi joutui lähtemään keskiviikon välisarjaan melkoiselta takamatkalta pudotuspelipaikkaa ajatellen.

Keskiviikkoaamuna peli sujui kuin unelma. Suurinumeroiset voitot kilpailun ennakkosuosikeista, Hollannista, Tanskasta ja Puolasta, nostivat Suomen kirkkaasti pudotuspeliviivan päälle. Illan loput ottelut eivät kuitenkaan kasvattaneet voittosaldoa, ja viimeisessä, BBO-raamassa lähetetyssä ottelussa Tsekkiä vastaan, jännitettävää pudotuspeleihin pääsemisestä riitti viimeiseen jakoon saakka. Lopulta 18 impin tappio Tsekkiä vastaan oli kuitenkin riittävän hyvä suoritus Tsekin pitämiseksi alapuolella, joten Suomi eteni välisarjansa viimeisenä joukkueena pudotuspeleihin.

Torstain puolivälierässä tie nousi tylyllä tavalla pystyyn kivenkovaa Israelia vastaan. 28 jaon ottelussa Suomi ei saanut ensimmäisellä puoliajalla kirjattua itselleen imppiäkään, eikä toinenkaan puoliaika tarjonnut juuri helpotusta. Israel etenikin kisoissa aina finaaliin saakka, jossa vasta viimeisessä jaossa nöyrtyi Tanskalle. Suomalaiset puolestaan pelasivat finaalipäivänä perjantaina monien muiden tavoin parikilpailua, jossa sijoitukset olivat hieman meedelin paremmalla puolella.

Pääsy 8 parhaan joukkoon 24 joukkueen hyvätasoisessa turnauksessa on Suomen paras sijoitus moneen vuoteen tässä kyseisessä kilpailussa. Kaikki pelaajat olivatkin varsin tyytyväisiä esitykseensä joukkueena.

– Oskari Koivu