Junnut Tallinnan Bridgefestivaaleilla 2.-5.5.2019

SBL:n junnut saivat kutsun lähteä pelaamaan Tallinnaan Bridgefestivaaleille. Tällä kertaa matkaan lähdettiin koululaisjoukkueella, ja suurimmalle osalle kyseessä oli ensimmäinen edustustehtävä. Joukkeessa olivat Aleksi Huhtamäki, Ville Hannonen, Daniel Hiironen ja Lauri Rahi. Ainoastaan Danielilla oli kokemusta Tanskan PM-kisoista, kaikki muut olivat ensikertalaisia.
Matkaan lähdettiin torstaiaamuna lautalla Helsingistä Tallinnaan. Tunnelma laivalla oli odottava ja hieman jännittynyt. Menomatkalla Lauri ja Daniel keskittyivät sopimaan systeemiä ja hakemaan yhteistä säveltä peleihin.

Ensimmäisenä iltana pelattiin ystävyysmaaottelu Viron junnuja vastaan. Ottelu oli varsin tasainen pitkään, hieman pelissä näkyi poikiemme kokemattomuus joukkuekilpailusta pelimuotona. Isoimmat pistemenetykset tulivat parista täyspelistä ja yhdestä slammista, jotka pojiltamme jäivät tarjoamatta. Ottelun opetus pojille oli, että kovempaa pitää tarjota; normaali kerhobridge ei isommissa kilpailuissa riitä. Tapahtumien pohjalta opittiin myös että vastakahdennettua peliä ei yleensä kannata jättää sisälle joukkiksessa. Pojilta jäi 4 Herttaa tarjoamatta jaossa #2, vastustajan pelatessa 4 Ristiä XX tasan kotiin. Linkki tuloksiin: http://www.bridge.ee/res/festival/juniors19.htm


Kuvassa huppu päässä N-S Daniel ja Lauri, E-W Pedmanssonin veljekset Albert ja Herbert

Perjantaina pelattiin Towns Cup:n karsinta. Tästä kilpailusta ei paljoa pojilta odotettu, lähinnä pelin kehittymistä ja kokemuksien hakua. Mukana kilpailussa oli kuitenkin Baltian huippujoukkueita, mm. useita pelaajia Latvian ja Viron maajoukkueista. Päivän positiivinen oli pelin kehittyminen kokoajan, pojat hävisivät neljä ensimmäistä otteluaan reippaasti, mutta viidennessä ottelussa jysähti. Ottelussa vastaan tuli kokenut norjalaisjoukkue ”Fisken”. Poikien tullessa laskemaan tuloksia kysyin varovasti, että miten meni. Molemmat parit vaikuttivat tyytyväisiltä suoritukseensa. Olimme Juhanin (Huhtamäki) kanssa koko päivän yrittäneet saada poikien uskallusta korkeammalle tasolle. Tässä ottelussa alkoi jo tapahtua muutosta, Aleksi päätti että nyt riittää ja tarjosi slammin joka oli viideltä parilta jäänyt norjalaisten lisäksi tarjoamatta. Tuloksena riemastuttava otteluvoitto luvuin 13.78 – 6.22. Päivän kaksi muuta ottelua menivät myös selkeästi aamupäivää paremmin. Viimeinen päivän ottelu virolaisjoukkuetta vastaan (”Norsu) oli huomattavan tasainen, ottelu ratkesi vasta viimeisen jakoon suomalaisen pelinviejän pelatessa 3NT sitoumuksen pietiin. Kyseessä oli kuitenkin jo jako numero 56, raskaan päivän päätteeksi se oli toki ymmärrettävää, mutta poikia vähän harmitti.

Lauantaiaamu valkeni vähän edellisiä aamuja kirkkaampana. Perjantaiaamun räntäsade oli vaihtunut auringonpaisteeseen ja hyytävään viimaan. Vuorossa oli parikilpailu joka pelattiin sessio-barometrinä, kymmenen jaon sessioissa. Molempien parien tavoitteena oli välttää viimeinen sija. Aleksi ja Ville onnistuivat tavoitteessaan päätyen sijalle 49/54, tätä omalta osaltaan olivat auttamassa, suomalaispari Koistinen-Niemi, jolta pojat saivat yli 60% tuloksen. Tällä tuloksella Ville ja Aleksi jaksoivat painaa eteenpäin, ja saivat lisää uskoa tekemiseensä. Laurin ja Danielin taistelu oli tiukka, mutta viimeisen session kolme lähes nollaa tiputtivat pojat viimeiseksi.


Kuvassa E-W Ville ja Aleksi

Illan ohjelmassa oli ruokailu läheisessä pitseriassa, jonka jälkeen pojat pelasivat Raminaa ja ”Tanskalaista Bridgea” huoneessa. Puolen yön aikoihin porukan nuorin (Lauri) hiippaili nukkumaan, vanhempien poikien pelatessa vielä hetken. Itse ihmettelin montako jakoa päivässä pojille olisi tarpeeksi kun vielä koko illan jaksoivat vääntää korttia vaikka takana oli jo 130 jakoa kilpabridgeä reissun aikana.

Sunnuntaina vuorossa oli vielä BAM -joukkis. Pojat olivat jo melkoisen väsyneitä ja Danielin sanoin lauantai-iltana pelien jälkeen: ”mä en halua kuullakkaan Bridgestä hetkeen, ai niin menen pelaamaan viikon päästä Saloon…” Tavoitetta sunnuntaille pojat eivät asettaneet, vastassa oli kuitenkin pääosin samat joukkueet kuin perjantain Towns Cup:ssa.
Reissu oli pojille hyvin opettava ja varmasti kaikki saivat rutiinia ja hyvää kokemusta kansainvälisistä peleistä. Kotimatka sujui pääosin hyvin, tosin Ähtäriläisillä matka hieman venähti kun Juhanin autosta oli akku tyhjentynyt Parkanon asemalla.


Kotimatkalla ilmeet olivat jo vähän väsähtäneitä, mutta vielä hymyilytti.

Suuret kiitokset Liitolle matkan mahdollistamisesta koko joukkueen puolesta!
-Olli Rahi

Linkki Tallinnan kilpailuiden tulossivustolle.
http://www.bridge.ee/festival/results.php

Junnut kansainvälisillä kentillä: White House Juniors Internationals 2019

Jokavuotinen WHJ -turnaus pelattiin jälleen aurinkoisessa Amsterdamissa 24.-29.3. Tänä vuonna Suomea edusti joukkue Oskari Koivu – Hermanni Huhtamäki ja Gabriella Ahlvik – Maria Mylläri.

Kisamatka ei alkanut optimaalisella tavalla, kun matkatavarat eivät ehtineet pelaajien kanssa samalle lennolle varhain sunnuntaiaamuna. Kaikki pelaajat kuitenkin selvisivät perille, ja saapuivat vain kevyine kantamuksineen kisapaikalle pelaamaan Patton -muotoista tervetuliaiskilpailua. Ensimmäisen päivän pelit sujuivat erinomaisesti, ja lyhyessä 24 jaon kisassa joukkue ylsi neljänneksi. Tähän kilpaan tervetulleita olivat myös tapahtuman sponsorit, valmentajat ynnä muut, joten Suomi palkittiin mitalikolmikon ulkopuolisista parhaana juniorijoukkueena. Myöhään illalla matkalaukutkin saapuivat hotellille. Eipä niitä oikeastaan aiemmin päivällä olisi tarvittukaan, joten lentoyhtiö suorastaan säästi pelaajia niiden raahaamiselta ympäri kaupunkia.

Maanantaina alkoi varsinainen kilpailu, jonka ensimmäinen vaihe oli kaksipäiväinen sarja oman lohkon 11:tä muuta joukkuetta vastaan. 110 pelattua jakoa myöhemmin tiistai-iltana Suomi löytyi sarjataulukosta sijalta 4, joka oikeutti paikkaan A-välisarjassa. Ikävä kyllä välisarjaan tuotiin carry-over -pisteitä niistä otteluista, jotka oli alkusarjassa pelattu muita samaan välisarjaan tulevia joukkueita vastaan, jotka eivät olleet Suomen parhaita matseja. Siispä Suomi joutui lähtemään keskiviikon välisarjaan melkoiselta takamatkalta pudotuspelipaikkaa ajatellen.

Keskiviikkoaamuna peli sujui kuin unelma. Suurinumeroiset voitot kilpailun ennakkosuosikeista, Hollannista, Tanskasta ja Puolasta, nostivat Suomen kirkkaasti pudotuspeliviivan päälle. Illan loput ottelut eivät kuitenkaan kasvattaneet voittosaldoa, ja viimeisessä, BBO-raamassa lähetetyssä ottelussa Tsekkiä vastaan, jännitettävää pudotuspeleihin pääsemisestä riitti viimeiseen jakoon saakka. Lopulta 18 impin tappio Tsekkiä vastaan oli kuitenkin riittävän hyvä suoritus Tsekin pitämiseksi alapuolella, joten Suomi eteni välisarjansa viimeisenä joukkueena pudotuspeleihin.

Torstain puolivälierässä tie nousi tylyllä tavalla pystyyn kivenkovaa Israelia vastaan. 28 jaon ottelussa Suomi ei saanut ensimmäisellä puoliajalla kirjattua itselleen imppiäkään, eikä toinenkaan puoliaika tarjonnut juuri helpotusta. Israel etenikin kisoissa aina finaaliin saakka, jossa vasta viimeisessä jaossa nöyrtyi Tanskalle. Suomalaiset puolestaan pelasivat finaalipäivänä perjantaina monien muiden tavoin parikilpailua, jossa sijoitukset olivat hieman meedelin paremmalla puolella.

Pääsy 8 parhaan joukkoon 24 joukkueen hyvätasoisessa turnauksessa on Suomen paras sijoitus moneen vuoteen tässä kyseisessä kilpailussa. Kaikki pelaajat olivatkin varsin tyytyväisiä esitykseensä joukkueena.

– Oskari Koivu

Juniorin matkassa loppiaiskisoissa Turussa.

Lupasin junnutoimikunnalle että poikani Lauri kirjoittaisi jutun Turun loppiaiskisoista. Kilpailut olivat pojan ensimmäiset isot kilpailut Bridgen parissa.

Parin viikon tiukkojen keskustelujen jälkeen oli pakko luovuttaa, ainoa vastaus jonka sain : “ihan kivaa oli”. Itselleni jäi erityisesti yksi jako mieleen, jossa sattui ja tapahtui kaikenlaista.

 

 

 

 

 

Sunnuntain joukkuekilpailussa, Lauri avasi W:n korteilla ihan normaalisti 1 hertta, pohjoinen passasi ja minä Eastin korteilla tuuppasin 3NT. Savun laskeuduttua -1 ja monta imppiä ulos. Ottelun jälkeen Lauri kysyi minulta miksi teen hänen tarjoamisensa niin hankalaksi? Tottahan se on, olisin aivan hyvin voinut rauhassa tarjota 2 ristiä, jonka jälkeen pääsemme kyllä herttapeliin. Piti vain luottaa, siihen että kyllä 11-vuotiaskin osaa tarjota korttinsa.

-Olli