Viron juniorileirin tunnelmia ja tapahtumia 28.-30.6.2019

Viron U16 -leirille lähtivät Suomesta seikkailemaan Jyväskylän junioreista Otto-Wille, Eeli ja Valtteri sekä länsirannikon täydennyksenä Lauri. Huoltajina matkassa olivat Piia ja Olli. Matkalle lähdettiin jo torstaina illalla, sillä lautta Tallinnaan lähti perjantaina jo klo 9.00. Lauttamatkalla oli havaittavissa selkeää jännitystä, sekä pelaajilla että huoltajilla. Tallinnasta matka suuntautui kohti Pärnua ja Joulumäen urheilukeskusta, jossa 35 Viron ja Latvian alle 16 v junioria olivat aloittaneet leirin jo keskiviikkona. Kartturina toiminut Olli eksyi heti alkumatkasta, kun navigaattori sekosi ja tietyöt sotkivat suuntavaiston. Onneksi tästä aiheutui vain pieni viivytys, ja ehdimme kahdeksi lounaalle keskukseen.

Tallinnaan matkalla
Ensimmäisenä ohjelmassa oli aarteenetsintä, johon pojat osallistuivat hieman muista leiriläisistä poikkeavassa roolissa. Kaikki etsinnän kohteet liittyivät bridge -tehtäviin ja pojille annettiinkin kolme ässää, poikien itsensä siis toimiessa etsittävänä aarteena. Tämä osoittautui kovin hankalaksi ratkaistavaksi paikallisille, jotka eivät aluksi uskaltaneet kysyä pojilta kortteja.
Perjantai-iltana oli luvassa ensimmäinen kilpailu, johon me ohjaajatkin pääsimme osallistumaan. Vuorossa oli Crazy-Bridge, jossa jokaiseen jakoon liittyi jokin muutos pelissä. Vaikeimpana pojat kokivat jaon, jossa lähtökortin jälkeen kirjekuoresta paljastui ohje vaihtaa pelinviejäksi lepääjä ja lisävaikeutuksena sääntö, ettei lepääjä saanut nähdä pelinviejän kortteja. Hänen siis piti määrätä aina pelattavaksi maasta pienin, suurin tai vaikka toiseksi suurin kortti tietämättä minkä kokoisia ja miten monta korttia pelinviejällä on maata pelattavaksi.

Pojilla oli hieman käynnistymisvaikeuksia kilpailuihin, matkan väsymys ja jännitys heikensi tuloksia perjantain kisassa. Rentoutta yritettiin hakea lauantaina aamupäivällä frisbeegolf kierroksella upeissa lähimaisemissa samalla mustikoita poimien. Illalla pelirupeaman jälkeen taas Blokus -peli rentoutti.
Lauantai päivän ensimmäinen tapahtuma oli tarjouskilpailu, jossa vertailu tehtiin yhdysvaltalaisparin Bobby Levin – Steve Weinstein tarjouksiin. Lauri ja Eeli osallistuivat tähän Valtterin tukiessa Eeliä. Otto-Willellä tarjouskilpailu jäi valitettavasti väliin ärhäkän allergisen reaktion takia, joka pakotti pojan ylimääräiseen lepoon.

Poikien tarjoamisessa näkyi selkeästi se, että he eivät olleet pelanneet ennen keskenään, ja eri tulkintoja tuli aika paljon. Heti jaossa 1 Lauri avasi 1 risti ja Eeli teki 2 pataa. Lauri tulkitsi tämän heikoksi hypyksi ja Eeli luuli tekevänsä täyspelivaatimuksen vahvalla patavärillä -10 ulos. Toisaalta -14 IMP kahdeksassa jaossa vertailuparia vastaan ei ole kovin huono suoritus. Eniten plussaa tuli, kun pojat tarjosivat maskin takaisen slammin, jota vertailupari ei tarjonnut. Illalla oli vuorossa parikilpailu, jossa tarjouskilpailussa yhteisen sävelen etsineet Lauri ja Eeli olivat suomalaisista parhaat 10. sijallaan.

Viikonlopun suurin yllätys pojille oli, kun heille kerrottiin, että sunnuntain henkilökohtaisessa kilpailussa kaikki pelaavat virolaisten standardia Ranna Ruutua. Lauantaina kävimme systeemiä läpi ja sunnuntaiaamulla pojat treenasivat tarjoamista. Kisan aikana Valtteri kommentoi, että nyt on osunut hyviä pareja vastaan. Ennen viimeistä kierrosta Valtsu oli vielä tavoittelemassa TOP -5 sijoitusta, mutta sitten partnerien taso muuttui ja sijoitus tipahti kolmen nollan myötä kymmenenneksi. Kisassa näkyi selkeästi se, että paikalliset eivät luottaneet meidän poikien oppineen systeemiä yhdessä yössä, vaan he yrittivät esim. puolustuksissa ratkoa jaot omilla korteillaan tottelematta merkinantoja. Karuin esimerkki tästä oli, kun Lauri pelasi kilpailussa kolmanneksi tulleen Albert Pedmanssonin kanssa. Peli oli 1NT ja Laurin ensimmäinen sakaus oli pata 9 (iso pyytää). Aina päästessään kiinni Albert käänsi herttaa ja peli meni näin kotiin. 0% N-S:lle ja Albertilta meni 2 sija siinä. Patakäännöllä peli olisi ollut miinus 3 ja 75% N-S:lle.

Luottamus partnerin tekemiseen osoittautui koko viikonlopun aikana tärkeäksi teemaksi. Kaikki me teemme virheitä, mutta parempia tuloksia saavutamme, jos luotamme partneriin ja hyväksymme sen tosiasian, että kaikki tekevät virheitä.
Tärkein oppi Suomen junnubridgelle Viron leiriltä on, että kun opetetaan kaikille sama perussysteemi, voidaan saavuttaa nopeammin kohtuullisia tuloksia. Meillä Suomessa vaihtelee opetettava systeemi kurssin/kerhon vetäjän mielipiteen mukaan luonnollisesta SAYCin kaltaiseen, heikoista vahvoihin hyppyihin jne. Suomessa kuitenkin etäisyydet ovat pitkiä ja yhdessä treenaaminen livenä on hankalaa, tällöin saman perussysteemin osaaminen auttaisi pikkujunnuja ja harjoittelu netissä olisi helpompaa. Pojista Valtteri oli sitä mieltä, että virolaisten tarjoussysteemi oli loogisempi kuin meidän, Lauri suhtautui vähän positiivisesti epäröiden, O-W:n ja Eelin ollessa käsittääkseni luonnollisen systeemin kannalla.

Leirin aikana järjestetyt, pari-, henkilökohtainen- ja joukkuekilpailu olivat kaikki ”avoimia” Viron juniorien mestaruuskilpailuja. Tällä tavoin toimien he saavat mahdollisimman monta pelaajaa osallistumaan kilpailuihin. Kilpailut olivat huomattavasti meillä totuttua lyhyempiä, pari kilpailussa jakomäärä oli 24, henkilökohtaisessa 15! ja joukkuekilpailussa 50. Näin saatiin sovitettua leirin tehtävät, hauskanpito ja kilpailut yhteen 5 päivän jaksoon.
Kiitokset jälleen kaikille, jotka mahdollistivat osallistumisen leirille, toivottavasti ensi vuoteen löytyy myös lähtijöitä. Tästä sitten nokka hiljalleen kohti Hankoa, toivottavasti siellä näemme mahdollisimman monta junnua mukana!

-Olli ja Piia

One thought on “Viron juniorileirin tunnelmia ja tapahtumia 28.-30.6.2019”

  1. Just my two cents (the main organizer, Meelis Kuldkepp, may differ at some points). My apologies for not writing in Finnish, I can understand it very well, but cannot speak or write properly…

    I’ll keep it short, but I can elaborate if someone is interested:

    A) About common ground system: in Estonia it’s of course much more easy than in Finland: shorter distances and 90%+ are playing more-less same system – so it’s not a policy, but it has happened that juniors are playing the same system with local “accents”. Still (having been in “business” in about 15 years) I believe that beginners’ system should be robust and brutal with main aim to establish FG – and Precision will work well on these accounts: they can learn it quickly and return much later. But as someone said – one should teach them system they’ll see most in near future.

    B) Having Championships at camps:
    Individual big “yes” – it’s more or less lottery anyways, so it’s good to have such a toy to encourage underdogs (Napoleon is reported to say: “the men are ruled by the toys!”).

    Teams: “no” – they won’t come to camp to play teams, especially if somebody from their group is missing.

    C) Five days for a camp is too much, especially for those who are responsible for running things (or you need more manpower)

    D) I don’t think our youngsters didn’t trust the Finns, rather they were also quite inexperienced and didn’t know how to play better (of 20 players in Individual, about 8-9 were more-or-less competent).

    All in all – we were really happy to see Finnish juniors in our camp and we hope they’ll return next year (if we are holding it again)

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *