Viron junioreiden avoimissa mestaruuskisoissa oli Suomella tänä vuonna edustamassa 5 pelaajaa, juniorimaajoukkue: Aapo Nieminen, Arttu Raikunen, Lauri Rahi ja Noora Rahi sekä Sara Järvinen parinaan Suomen Bridgeliittoonkin kuuluva Ole Farwig (GER).
Matka alkoi perjantaina 28.3, kun seurueemme tapasi Tampereella ja suuntasi siitä Helsingin kautta Tallinnaan ja lopulta Tarttoon. Tartossa joukkuettamme odotti edelliseltäkin vuodelta tuttu hostelli, jossa ilta sujui leppoisasti korttia pelaten.
Seuraavana aamuna luvassa oli parikilpailu. Kilpailussa mukana oli huimat 33 paria, luku josta Suomessa voidaan vain unelmoida. Pelaajia oli mukana kaiken tasoisia: maailmanmestareista vasta-alkajiin. Pelaajien eritasoisuuden vuoksi kilpailun ilmapiiri oli erittäin mukava ja kannustava, mutta tulokset riippuivat pitkälti vastaan osuvan parin tasosta. Kilpailu pelattiin kahdessa 24 jaon sessiossa, joiden välissä oli lounastauko. Ensimmäisen session Noora ja Lauri onnistuvat voittamaan 66.05% tuloksella. Toiseen sessioon parilla osui selvästi kovempia vastustajia ja kasaan kehkeytyi vain 55.22% pudottaen parin lopputuloksissa neljänneksi.
Toisessa sessiossa mukana olleesta tuurin puutteesta hyvä esimerkki jako:
Lauri pelaa normaalilta vaikuttavaa 4H sitoumusta. Peli menee kotiin hertta tai ruutu lähdöllä, ristilähdölläkin pelin saa vielä kotiin, jos länsi ei ässän jälkeen käännä pataa. Pata lähtö lännen kädestä tuntuu täysin normaalilta, mutta idän kädestä kuninkaan alta se on vaikeampi löytää, mutta valitettavasti Nooran ja Laurin aloitteleva vastustaja oli ainoa lähdön ja pietittävän puolustuksen löytänyt..
Kuva pelisalista.
Lauantai-illalla luvassa oli tuttuun virolaiseen tyyliin goulash joukkuekilpailu. Virolaisten goulash-kilpailumuodossa 4333 jakauman todennäköisyydestä on tehty pienempi kuin esimerkiksi 5530 jakauman, eli jakokädet ovat todennäköisempiä kuin tasaiset kädet. Joukkiksena kilpailu on erityisen hauska, koska vain oma ja toisen pöydän tulokset merkitsevät eikä haittaa vaikka joku sekoilisi muualla jotain ihan ihmeellistä. Varsinkin kilpailun alkaessa klo. 22 jälkeen voi junioreilla tulla inspiraatiota tarjota kaikenlaisia tarjouksia. Joskus tulee mietittyä miksi joukkuekilpailun imp taulukko menee 24 imppiin asti, eihän kukaan voi saada yli 4000 sisään. Goulash joukkiksessa se on mahdollista, kun molemmat saman joukkueen parit pelaavat isoslammin kahdennettuna kotiin. Muiden pelatessa hienoja goulash systeemejä luonnollista pelaava joukkue Donkey and mice: Noora, Lauri, Arttu ja Ole, raivasivat tiensä goulash joukkuekilpailun voittoon.
Sunnuntai aamuna joukkueessa vedettiin edellisenä vuonna Virosta saadut Tartu Ärtu paidat päälle ja suunnattiin kohti uusia koettelemuksia. Joukkuekilpailussa joukkueemme sijoittui neljänneksi. Mahdollisuudet mitali sijaan olivat olemassa vielä ennen viimeistä kierrostakin. Valitettavasti viimeisen kierroksen voitto oli voittopisteiltään liian pieni ja suomalaiset jäivät 6 vp:n päähän mitali sijasta. Kovat olivat kovia ja kilpailun maailmanmestarit veivät kaksi ensimmäistä sijaa. Sen huomasi Noora myös alla olevassa jaossa:
Nooran ja Laurin pöydässä kortit olivat vaihtuneet niin, että kaikilla oli partnerinsa kortit. Joukkuekilpailussa käytettiin kustomoituja kortteja, jotka olivat liian paksuja jakokoneeseen, joten virheitä sattui.
Korttien paikkojen vaihtumisen takia etelä avaa pohjoisen korteilla 1S ja lopputuloksena päädytään pelaamaan pataa hertan sijasta. Avoimin kortein 6S alkuperäisessä jaossa pohjoisen kädestä on oikein helppo kotipeli, mutta ruutu 10 lähdön jälkeen pataa on ikävämpi pelata. Noora otti ensimmäisen tikin rouvalle ja kuppasi ristin pöytään. Nyt hänen täytyisi vaan jatkaa valitsemaan linjalla, ottaa kaksi isoa ruutua, sakata kädestä hertta ja risti pois jättäen vain risti ässän meneväksi. Ruutu 10 lähtö kuitenkin vaikutti lähdöltä kahdesta kortista. Kiitos Jasper Vähkin lähdön, peli meni pietiin ja toisen pöydän pelatessa pata lähdöllä helpot 12 tikkiä, vastukset nauttivat 14 imppiä.
Karvas maku kisoista jäi suuhun kahden neljännen sijan jälkeen. Hauskaa oli kuitenkin sen verran, että joukkue odottaa jo ensi vuotta ja sen tuomaa Tartu Ärtu viikonloppua, jonka lupailtiin kestävän ensi kerralla kolme päivää kahden sijaan. Kiitos joukkueelle ja kaikille kisan mahdollistajille. Toivottavasti ensi vuonna kisan löytää mukaan yhä useampi juniori.
